Lakkasin lakkaamasta

Parvekkeellani on jo muutaman kuukauden ajan leijunut ihana saunan tuoksu, joka lähtee lämpökäsitellystä puusta rakennetusta laudoituksesta. Uuden olohuoneeni harjattu, öljykäsitelty lehtikuusilattia saa vierailijat riisumaan sukkansa, sen päällä kun on ihan pakko saada kävellä paljain jaloin. Nautin näistä lattioista joka päivä valtavasti. Upeita luonnontuotteita, joiden käsittelyyn ei ole käytetty mitään myrkkyjä.

Tähänastinen kokemukseni rakentamisesta ja remontoimisesta on vakuuttanut minut siitä, että kodissa ei oikeastaan ole kohdetta, jonka puupinta pitäisi lakata. Lakka tappaa puun. Lakattu lattia on aluksi hieno ja sitä voisi myös luulla helppohoitoiseksi. Sitä se ei suinkaan ole. Tokihan lattialuuttu luistaa mukavasti kiiltävällä pinnalla, mutta kun siihen ajan oloon tulee naarmuja, ei ole muuta keinoa kuin hioa ja lakata koko lattia. Öljytty tai vahattu puu on yhtä helppo puhdistaa, vaikkei olekaan kiiltävä, mutta jos siihen tulee naarmuja, ne saa hoidettua pois paikallisin toimin ja omatoimisesti. Hyvä keino on laittaa märkä rätti naarmun kohdalle, jolloin kimmoisuutensa säilyttänyt puukudos turpoaa takaisin. Kovalla kulutuksella olevat alueet voi itse öljytä tukevammin uudelleen.

Samasta syystä lakatut huonekalut ovat myös huono idea. Lakka ei mitenkään paranna kalusteiden kestävyyttä. Minulla on muun muassa parisataa vuotta vanhoista kirkon lattialankuista tehty ruokapöytä, jota käsitellään antiikkivahalla. Kestää rajua perhekulutusta oikein hyvin. Olen kokeillut erilaisia vahoja eri pintoihin ja ehdoton suosikkini on mehiläisvahapohjainen aine, josta syntyy silkinhohtoinen pinta ja hurmaava tuoksu. Osmocolorin Top Oil on loistoaine keittiön tasoille.

Tuo parvekkeella oleva lämpökäsitelty, tai kuten perheessäni puhutaan, paistettu puu, on aivan mainiota ainetta. Hyvästi ikuisesti kaikki kauheat painekyllästetyt myrkkypuut! Se tuoksuu todella hyvältä, näyttää kauniilta (sellainen syvä ruskea sävy, joka syveni vielä pellavaöljy-pigmenttikäsittelyllä) ja näyttää kestävän lupauksen mukaisesti kosteitakin oloja (parvekkeellani on kolo, josta sataa sisään). Saamieni tietojen mukaan tämä on savolaisukkojen innovaatio. Hyvä savolaisukot!

Lisää samantapaisia innovaatiota tarvitaan suomalaisen metsäsektorin pelastamiseksi. Nythän on käynyt ilmeiseksi, ettei sillä enää pärjätä, että kaadetaan tukkeja tuuttiin ja toisesta päästä tulee sellumössöä. On siirryttävä jalostetumpiin, monipuolisempiin käyttötapoihin ja tuotteisiin. Pari viikkoa sitten ihastelin Kinahmin rinteillä kasvavia lehtikuusia. Oman parkettini raaka-aine on varmaan yhä peräisin jostain muualta, mutta jospa tulevaisuudessa tällaiset puut saataisiinkin suomalaisista metsistä.

Tämä kaikki edellyttää kulttuurimuutosta. Olen joskus salaa vähän hämmästellyt sitä, miten vähän suomalaiset - Euroopan metsävaltaisimman maan asukkaat - arvostavat puuta juuri rakennus- ja sisustusmateriaalina. Jopa metsän keskellä, metsästä osin toimeentulonsakin saavat ihmiset iskevät kotiensa lattiaan laminaattia ja lastulevy rulettaa. Jos halutaan jotain hienompaa, niin se on sitten tammiparketti - varmasti ulkomaalainen tuote. Kyse ei aina edes ole rahasta - elektroniikkaan ja etelänmatkoihin sitä näyttää riittävän - vaan ihan ilmeisestä kotimaisen puun arvostuksen puutteesta.

Minusta laatu on nimenomaan laadukkaita materiaaleja. Omassa kodissani olen päässyt jonkin verran toteuttamaan tätä ajatusta, mutta en vielä tyydy tähän. Vaikka minulla oli mahdollisuus vaikuttaa upouuden asunnon ratkaisuihin, en tajunnut, mihin kaikkeen olisi pitänyt kiinnittää huomiota. Esimerkiksi asunnon sisäpuoliset ovet ja kaapit ovat standardituotteita ja ihan kamalia. Kaksi jotain vähän elmukelmua paksumpaa muovikappaletta joiden välissä on jotain vaahtoa. Yäk!

Kunhan sen seuraavan talon rakennan, niin olen viisaampi. Olkoon vaikka kuinka yksinkertaista, mutta kunnon materiaaleista, koska ne kestävät aikaa. En halua asua postmodernissa pahvilaatikossa, jossa kaikki näyttää hyvältä, muttei kestä juuri mitään. Suomalainen puu kunniaan! Eikä sitä saa lakalla tappaa!