tag:blogger.com,1999:blog-6913114320367292122.post6331954689728562377..comments2010-03-23T05:33:32.286-07:00Comments on Sormet savessa, pää pilvissä: Tehdä työtä ja rakastaaUnknownnoreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-6913114320367292122.post-2671560392256455292010-03-23T05:33:32.286-07:002010-03-23T05:33:32.286-07:00Anne kiteytti kommentissaan hyvin sen missä se vik...Anne kiteytti kommentissaan hyvin sen missä se vika on: työyhteisössä ja byrokraattisissa rakenteissa. Itse olisin jäänyt ensi keväänä osa-aikatyöntekijäksi voidakseni tehdä jotain mielekästä, vapaaehtoista. Työni sinänsä on erittäin hyvä, tutkimusta, ja jopa palkitsevaa, mutta kaikki muu sitten vie mehut: epäterve kilpailu, sosiaalisen yhteyden puute, valtava byrokratia ja niin edelleen. Joten osa-aikaisuus vaikutti pelastukselta. Mutta hallitus, ja pääministerimme Matti, päättivät ns. sosiaalitupossaan toisin. Enpä pääsekkään, ähäskutti. Vasta 60-vuotiaana ehkä, jos rajaa ei taas nosteta. Olen säästänyt itse omaa varhaiseläkettä 15 vuotta, mutta sitäkään en voi nostaa 58-vuotiaana, alkuperäisen sopimuksen mukaan, kuin erittäin huonoilla ehdoilla. Mitä luulet, Salla, kiukuttaisiko, reagoisitko äänekkäästi tilanteessani??TIMPPAhttps://www.blogger.com/profile/08146762045018359056noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6913114320367292122.post-83746867503289844732009-03-22T01:13:00.000-07:002009-03-22T01:13:00.000-07:00Hei Anne,ei tarkoitukseni tietenkään ollut olla mi...Hei Anne,<BR/><BR/>ei tarkoitukseni tietenkään ollut olla millään tavalla kylmä tai jyrkkä. Ei tule mieleenkään vaatia, että vajaatyökykyiset tekisivät työtä terveytensä kustannuksella. Tajuan aivan hyvin, että omakin tilanteeni saattaa muuttua koska vaan, samaa haurasta, arvaamatonta elämäähän me elämme.<BR/><BR/>Ja on selvää, että on töitä, joissa kuluu erityisesti. Kuluuhan ihminen ja hidastuu joka tapauksessa, vaikka saisi olla terveenä ja timmissä kunnossakin. <BR/><BR/>Tarkoitukseni oli kysellä itse asiassa samoja asioita kuin Sinäkin tuossa kommentissasi. Esimerkiksi mikä työssä on niin ikävää vaikeaa ja raskasta, että siinä saattaa mielenterveyskin mennä? Silloin jossain on jotain pahasti vialla! Juuri noita rakenteita pitää kehittää. Minä jaksan uskoa siihen, että niitä voi kehittää ja että ihmisillä on vaihtoehtoja. Kaikki tämä vaatii rohkeutta. Siihen haluan ihmisiä kannustaa. <BR/><BR/>Kannatan kaikkea sitä, mikä auttaa sovittamaan työn ja muun elämän mielekkääksi kokonaisuudeksi: elämänikäistä opiskelua, pitkiä hoitovapaita lasten ja ikääntyvien läheisten hoitoon, opinto- ja sapattivapaita, osa-aikatyötä, etätyötä, osa-aikaeläkettä, uudelleenkouluttautumista, urahyppyjä, työn keventämistä ikääntymisen myötä ja kaikkea muuta sellaista. Tällä hetkellähän Suomessa hyvin pitkälti joko ollaan töissä 100 % tai ei ollenkaan. Esimerkiksi Tanskassa on keksitty paljon fiksuja tapoja joustaa. Toivon, että viimein meilläkin tämä toteutuu. <BR/><BR/>Selvyyden vuoksi sanon vielä, että hämmästelin ihmisten vihaista reaktiota siksi, että minusta se vaikutti siltä, ettei työ ole heille ilon lähde. Soisin sen sitä olevan!Salla Korpelahttps://www.blogger.com/profile/04810391925995041238noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6913114320367292122.post-9117918520316303852009-03-14T10:50:00.000-07:002009-03-14T10:50:00.000-07:00Vaikka olen terve ihminen, niin en kuvittele, että...Vaikka olen terve ihminen, niin en kuvittele, että jaksaisin kevyesti ja innokkaasti tehdä 65-vuotiaaksi seisomatyötä, jota tein 20-29-vuotiaana kaupassa. En myöskään iloitisisi siivoojana, mitä työtä tein 19-20-vuotiaana. Monet ikätoverini (ja olen vasta 46) ovat jo aikaa sitten menettäneet osan fyysestä työkyvystään hoitotyössä, maataloustöissä.<BR/><BR/>On ammatteja, joissa ihmiset edelleen uhraavat terveytensä työlle. Kun katsotaan työterveystilastoja, on myös paljon ihmisiä, jotka uhraavat mielenterveytensä työlle.<BR/><BR/>Suomen vanhuuseläkeikä on jo nyt Euroopan korkeimpia.<BR/><BR/>Työelämän ja työhyvinvoinnin eteen pitää tehdä jotain muuta, kuin eläkeiän nosto keppityyliin.<BR/><BR/>Sinänsä olen samaa mieltä kanssasi siitä, että tottakai ihmisten pitää olla pidempään töissä tulevaisuudessa. Tämä on helppo päätellä huoltosuhteen kehityksestä, jolla hallituskin asiaa argumentoi.<BR/><BR/>Minua jäi vaivaamaan muotoilusi. Me, joita ei juuri nyt vaivaa mikään vakavampi ja jotka emme koe työperäistä stressiä tai uupumusta, olemme etuoikeutettuja. Tätä etuoikeutettuutta lisää vielä se, että ylipäänsä on töitä. <BR/><BR/>Monilla ihmisillä vaihtoehdot ovat kuitenkin aika vähissä. Edellisen laman aikana koulutin näitä ihmisiä ja sain hyvän opetuksen itselleni. Sivusta on helppo olla viisas. Ihminen on kuitenkin kovin pieni yhteiskunnan rakenteissa. Työssäjaksamattomuus on ensisijaisesti työyhteisöissä, työelämän rakenteissa, yhteiskunnan rakenteissa, kulttuurisissa rakenteissa.<BR/><BR/>Lempeämmin siis ilmaisisin itse tämän asian ja symppaan kyllä niitä, jotka älähtivät. Hyvä, että älähdys myös tehosi. Suomi on jo riittävän kylmä ja kova yhteiskunta.<BR/><BR/>Jo 15 vuotta sitten päättelin 30-vuotiaan kokemuksella ja ajan merkeistä, että en uskalla luottaa julkiseen terveydenhuoltoon. Siitä saakka olen maksanut yksityistä sairausvakuutusta. Valitsin sen vähille varoilleni, en omaeläkettä tai rahastoja.<BR/><BR/>En usko, ett halusit olla niin jyrkkä, miltä kuulostit. Kuljemme kohti raskaita aikoja ja tuo otsikon jälkimmäinen on erittäin merkittävä tehtävä, meille kaikille.Anne Rongashttps://www.blogger.com/profile/14568614307493897723noreply@blogger.com